Minulle blogit oli ryhmätyön aiheeksi mieleinen valinta. Luen ns. hömppäblogeja miltei päivittäin: se on yhtä helppo tapa nollata aivot ja vaihtaa työ/opiskelupäivän jälkeen vapaalle kuin vaikkapa Big Brotherin katsominen. Kestosuosikeikseni on noussut muutama blogi, jotka seuraavat kirjoittajiensa elämää kuvin ja tekstein, mutta keskittyvät kertomaan lähinnä iloisista asioista kirjoittajan arjessa. (Yhden suosikin mainitakseni, muuan oululainen lääkisopiskelija bloggaa ihanan hyväntuulisesti osoitteessa Hearts & Minds.)

Selasin Blogilistaa hakusanojen perusteella. Etsinnässä oli ensisijaisesti blogi, joka käsittelisi minua kiinnostavia aiheita ja olisi siten hauska tutkimuskohde. Elokuvat? Ruoanlaitto? Avantouinti? Politiikka? Ööh... Big Brother?

Päädyin kuitenkin surffailemaan blogista toiseen ja jumituin lukemaan erästä blogia, jonka asiasanoina ei ollut itselleni kovin läheisiä asioita. Se kuitenkin jotenkin kiehtoi ja klikkailin postauksesta toiseen - teksti oli kirjoitettu hyvin ja elämänmakuisesti. Luettuani sitä tunnin verran, silmiin jo sattui ja päätin että tutkittava blogi on nyt löytynyt, jotta itse etsimisurakka ei veisi aikaa kirjoittamiselta (tässä kohtaa täytyy myöntää, että olin siis aika myöhäisessä vaiheessa liikenteessä...).

Mielestäni oli jotenkin hauskaa, että blogia oli kirjoitettu poikkeuksellisen pitkään, jo useita vuosia. Nykyäänhän blogeja syntyy kuin sieniä sateella, toisin oli vielä joitakin vuosia sitten. Valitsemani blogi osoittautui kuitenkin aika intiimiksi, todella kuin olisin lukenut toisen henkilön yksityistä päiväkirjaa - näin jälkeenpäin olisin ehkä sittenkin valinnut tarkasteltavaksi jonkun toisen blogin. Tuntui kiusalliselta tutkia rankkojakin aiheita käsitteleviä tekstejä vain päiväkirjamaisuuden näkökulmasta - tuntui väärältä saada itse jotain hyötyä (opintopisteitä) siitä että joku paljastaa netissä syvimmät tuntonsa. Muut metablogistit onneksi rauhoittelivat minua: netissä oleva teksti on julkista yhtä lailla kuin vaikkapa julkaistu kirja.

Päiväkirjamaisia piirteitä kuitenkin löytyi valitsemastani blogista paljon, joten siinä mielessä blogi oli melko helposti tutkittava. Kirjoitin tekstiä jokusen tunnin (vaikkei lopputuloksesta välttämättä arvaisi) luettuani ensin ryhmämme aiheeseen liittyviä artikkeleja. Tykkäsin kovasti tästä ryhmätyöstä, joka oli mukavaa vaihtelua ainaisten kirjatenttien suoritukselle.

Mutta hei kuule Metablogi! Nyt minun on kiiruhdettava, jotta ehdin bussiin. Loppuseminaarissa tavataan!

Sanna