minä täällä taas. Urakoin blogianalyysini miltei valmiiksi tämän ja eilisen illan aikana. Keskittymistäni häiritsivät vain hieman sukulaislapset (5 vee ja 4 kookoo), jotka tulivat luoksemme hoitoon. Onneksi kaksivuotias tyttäreni viihdytti heitä Pingulla samalla kun vuokraisäntä vaihtoi valokatkaisijaa. Jos analyysiosuudesta löytyy moittimista, voin huomauttaa, että olen tehnyt sen kolmen lapsen kanssa pimeässä.

Koska olen entinen (valmistunut) kirjallisuuden opiskelija, tekstianalyysin tekeminen oli tuttua, turvallista ja ihanaa. En millään malttanut rajata käsiteltäviä blogimerkintöjä kovin suppealle ajanjaksolle, koska herkullisia esimerkkejä löytyi niin monen kuukauden ajalta. Tekstiäkin tuli vain puolet enemmän kuin oli tarpeen. Toivottavasti se ei haittaa ketään. Tunnen suurta sisäistä epävarmuutta, jos minun on jätettävä yksikin pilkku kääntämättä tai huutomerkki tonkimatta. Jälkeenpäin analyysistä jäi sellainen mukava tunne, jollainen tulee silloin, kun on saanut jotakin valmiiksi määräaikaan mennessä ja lisäksi vielä ajatellutkin hiukan. Nyt kuitenkin pakotan ajatukseni nukkumaan ja toivon, ettei niitä herätetä ennen aamuseitsemää.

Nelli