keskiviikko, 30. marraskuu 2011

Huomenta, Metablogi armas!

Minulle blogit oli ryhmätyön aiheeksi mieleinen valinta. Luen ns. hömppäblogeja miltei päivittäin: se on yhtä helppo tapa nollata aivot ja vaihtaa työ/opiskelupäivän jälkeen vapaalle kuin vaikkapa Big Brotherin katsominen. Kestosuosikeikseni on noussut muutama blogi, jotka seuraavat kirjoittajiensa elämää kuvin ja tekstein, mutta keskittyvät kertomaan lähinnä iloisista asioista kirjoittajan arjessa. (Yhden suosikin mainitakseni, muuan oululainen lääkisopiskelija bloggaa ihanan hyväntuulisesti osoitteessa Hearts & Minds.)

Selasin Blogilistaa hakusanojen perusteella. Etsinnässä oli ensisijaisesti blogi, joka käsittelisi minua kiinnostavia aiheita ja olisi siten hauska tutkimuskohde. Elokuvat? Ruoanlaitto? Avantouinti? Politiikka? Ööh... Big Brother?

Päädyin kuitenkin surffailemaan blogista toiseen ja jumituin lukemaan erästä blogia, jonka asiasanoina ei ollut itselleni kovin läheisiä asioita. Se kuitenkin jotenkin kiehtoi ja klikkailin postauksesta toiseen - teksti oli kirjoitettu hyvin ja elämänmakuisesti. Luettuani sitä tunnin verran, silmiin jo sattui ja päätin että tutkittava blogi on nyt löytynyt, jotta itse etsimisurakka ei veisi aikaa kirjoittamiselta (tässä kohtaa täytyy myöntää, että olin siis aika myöhäisessä vaiheessa liikenteessä...).

Mielestäni oli jotenkin hauskaa, että blogia oli kirjoitettu poikkeuksellisen pitkään, jo useita vuosia. Nykyäänhän blogeja syntyy kuin sieniä sateella, toisin oli vielä joitakin vuosia sitten. Valitsemani blogi osoittautui kuitenkin aika intiimiksi, todella kuin olisin lukenut toisen henkilön yksityistä päiväkirjaa - näin jälkeenpäin olisin ehkä sittenkin valinnut tarkasteltavaksi jonkun toisen blogin. Tuntui kiusalliselta tutkia rankkojakin aiheita käsitteleviä tekstejä vain päiväkirjamaisuuden näkökulmasta - tuntui väärältä saada itse jotain hyötyä (opintopisteitä) siitä että joku paljastaa netissä syvimmät tuntonsa. Muut metablogistit onneksi rauhoittelivat minua: netissä oleva teksti on julkista yhtä lailla kuin vaikkapa julkaistu kirja.

Päiväkirjamaisia piirteitä kuitenkin löytyi valitsemastani blogista paljon, joten siinä mielessä blogi oli melko helposti tutkittava. Kirjoitin tekstiä jokusen tunnin (vaikkei lopputuloksesta välttämättä arvaisi) luettuani ensin ryhmämme aiheeseen liittyviä artikkeleja. Tykkäsin kovasti tästä ryhmätyöstä, joka oli mukavaa vaihtelua ainaisten kirjatenttien suoritukselle.

Mutta hei kuule Metablogi! Nyt minun on kiiruhdettava, jotta ehdin bussiin. Loppuseminaarissa tavataan!

Sanna

tiistai, 29. marraskuu 2011

Ei otsikkoa

Blogien selailu itsessään vaati tietyn askeleen ottamista, sillä toisiinsa linkittyneiden ja verkostoituneiden blogien joukosta tuntui vaikealta löytää blogia, jonka aiheena ei ollut elämän tarkoitus tai superruoka. Lopulta löysin tupakkalakossa olevan nuoren naishenkilön blogin, jonka kirjoituksista välittyi vilpittömyys ja terve asenne elämään.

Kirjoitin tarkasteluni kahdessa osassa, joista ensimmäiseen sisällytiin enemmän omia ajatuksiani kirjoittajan mielialoista. Lopullisen version kirjoitin tiiviimmin päiväkirjallisista piirteistä, joita löydettyäni en kokenut samanlaista onnistumisen tunnetta kuin toivottavasti kirjoittaja päästessään irti lopullisesti tupakan orjuudesta.

Työstin tätä ryhmätyötä ajankäyttöpoliittisesti turhan epätasapuolisesti. Kaiken kaikkiaan sain kuitenkin blogista irti tarvitsemani asiat, ja tavoitteet toteutuivat.

maanantai, 28. marraskuu 2011

Ajatuksia ennen loppuseminaaria

 En tiedä onko tämän myöntäminen näinkin julkisesti kuin blogissa hieman noloa, mutta ryhmätyömme oli ensikosketukseni blogeihin. Ja tämä on siis ihka ensimmäinen blogimerkintäni.:) Aloitin työhömme sopivan blogin etsimisen blogilista.fi-sivustolta, mutta mielenkiintoisen ja työhömme sopivan nettipäiväkirjan löytäminen osoittautui hieman hankalaksi. Aluksi ajattelin, että voisin valita esim. matkailua, opiskelua tai urheilua käsittelevän blogin. Näitä selatessani kuitenkin huomasin, että monet niistä sisälsivät paljon kuvia ja vähän tekstiä. Koin sen ongelmaksi, sillä ryhmätyössämme nimenomaan tekstin tarkastelu oli pääosassa. Lisäksi jotkut urheilublogit saattoivat koostua suureksi osaksi treeniohjelmien kuvauksista, mikä oli melko tylsää luettavaa. Parin päivän selailun jälkeen mieleeni tuli erään ystäväni matkablogi, jota hän oli kirjoittanut reissatessaan eri puolilla Yhdysvaltoja. Selasin tuon läpi ja valitsin sen, sillä se sopi työmme aiheeseen. Se oli päiväkirjamainen, merkintöjä oli riittävästi ja ne olivat tarpeeksi pitkiä päiväkirjamaisten piirteiden löytämiseksi, eikä tilaa ollut käytetty kuviin.

Päiväkirjamaisten piirteiden etsiminen blogista oli hyvin mielenkiintoista ja sujui kivuttomasti. Ryhmässämme oli niin monta jäsentä, ettei omaa osuuttaan voinut venyttää määräämättömän pitkäksi. Sain kuitenkin sanottua sen, mitä tarkastelemastani blogista sain irti. Nyt työn koostamisen jälkeen jäljellä on lähinnä enää sen esitteleminen muille loppuseminaarissa. Esitystapa on vielä hieman auki, mutta eiköhän tästä selvitä.:)

Suvi

maanantai, 28. marraskuu 2011

Maali häämöttää

 Sain tekstini valmiiksi pari päivää myöhässä, kun olin jotenkin onnistunut sähläämään sähköpostien kanssa, enkä ollut muistanut koontipäivää. Matkustin viikonlopuksi kotiin ja mieli olisi haikaillut kavereiden luo. Mitä enemmän teki mieli ulos, sitä hitaammin tekstiä syntyi ja sitä enemmän teki mieli ulos.

Tekstin valmistuttua olo oli kuitenkin kuin maratonin juosseella ja mieli keveni. Blogin tarkastelu oli todella mielenkiintoista ja jäin vähän koukkuunkin :)

Nyt luen sitten tarkemmin nämä uudet sähköpostit ja toivotan kaikille tsemppiä työn esittelyyn :) Koonti vaikutti ainakin alustavasti ihan mahtavalta!

tiistai, 22. marraskuu 2011

Rakas metablogi,

minä täällä taas. Urakoin blogianalyysini miltei valmiiksi tämän ja eilisen illan aikana. Keskittymistäni häiritsivät vain hieman sukulaislapset (5 vee ja 4 kookoo), jotka tulivat luoksemme hoitoon. Onneksi kaksivuotias tyttäreni viihdytti heitä Pingulla samalla kun vuokraisäntä vaihtoi valokatkaisijaa. Jos analyysiosuudesta löytyy moittimista, voin huomauttaa, että olen tehnyt sen kolmen lapsen kanssa pimeässä.

Koska olen entinen (valmistunut) kirjallisuuden opiskelija, tekstianalyysin tekeminen oli tuttua, turvallista ja ihanaa. En millään malttanut rajata käsiteltäviä blogimerkintöjä kovin suppealle ajanjaksolle, koska herkullisia esimerkkejä löytyi niin monen kuukauden ajalta. Tekstiäkin tuli vain puolet enemmän kuin oli tarpeen. Toivottavasti se ei haittaa ketään. Tunnen suurta sisäistä epävarmuutta, jos minun on jätettävä yksikin pilkku kääntämättä tai huutomerkki tonkimatta. Jälkeenpäin analyysistä jäi sellainen mukava tunne, jollainen tulee silloin, kun on saanut jotakin valmiiksi määräaikaan mennessä ja lisäksi vielä ajatellutkin hiukan. Nyt kuitenkin pakotan ajatukseni nukkumaan ja toivon, ettei niitä herätetä ennen aamuseitsemää.

Nelli